Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa lähti tutkimusmatkalle suomalaiseen työelämään ja vaihtoi vuoden aikana alaa joka kuukausi. Mitä kokeilu opetti hänelle erilaisista työympäristöistä?
”Elämäni paras projekti ja paras vuosi”, organisaatiopsykologi ja työyhteisövalmentaja Jaakko Sahimaa kiteyttää Duunitorin kanssa toteuttamansa #Koeaika-projektinsa. Siinä hän toteutti vuosia aiemmin ilmoille heitetyn villin idean: millaista olisi työskennellä vuoden aikana 12 eri työpaikassa ja kokeilla 12 eri ammattia?
”Halusin selvittää, miltä eri ammatit, työpaikat ja tehtävät näyttävät konepellin alta. Opin valtavasti uutta, pääsin haastamaan itseäni ja olin myös ihan pihalla monia kertoja”, hän kertoo.
Tutuiksi Sahimaalle tulivat vuoden 2021 aikana muun muassa koulun rakennustyömaa, päiväkoti, matkapuhelinoperaattorin asiakaspalvelu, kattoremonttien myynti, HR-asiantuntijuus ja IT-hommat. Vuosi sai hienoimman mahdollisen huipennuksen, kun hänen kaksospoikansa syntyivät ja hän pääsi tarttumaan tärkeimpään työhön eli koti-isyyteen.
Mitä harvinaislaatuisesta vuodesta jäi käteen? Mitkä olivat työyhteisöistä saatuja tärkeimpiä oppeja ja yllättävimpiä oivalluksia?
”Kun ihmisen psykologiset perustarpeet linkittyvät työelämän kovenevaan tahtiin ja pirstaloitumiseen, laadukkaiden työympäristöjen merkitys kasvaa”, organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa sanoo. Kuva: Fredrik Bäckman
1. Yhteisiä teemoja löytyi – työn mielekkyys tärkeää kaikille
”Lähdin tarkastelemaan, miten työ on muuttunut, mikä tekee siitä merkityksellistä, mistä motivaatio syntyy ja mikä kuormittaa eri työtehtävissä. Toimialojen kirjo oli moninainen, ja uskallankin väittää, että näin vuodessa aika kattavan todellisuuden erilaisista suomalaisista työympäristöistä.
Bisnesmaailman konsulttina koin isoa maailmanluokan meininkiä ja kansainvälistä yrityskulttuuria. Opettajana ja kehitysvammaisten ohjaajana tein ruohonjuuritason työtä aloilla, joissa resurssit eivät ole niin suuret. Vaikka työympäristöt olivat täysin erilaiset, pinnan alta löytyi paljon samoja hyvän työelämän elementtejä.
Havaintojeni mukaan ihmiset tekevät ensisijaisesti töitä, jotta saavat leivän pöytään ja elannon hankittua. He kuitenkin toivovat työn olevan sisällöllisesti mielekästä ja tekemisen arvoista – sellaista, jossa pääsee käyttämään omaa osaamista. Merkityksellisyyttä luo tieto, että työllä on jonkinlainen yhteiskunnallinen funktio. Merkityksellisyyden kaipuu on ihmisen perustarve ja oleellinen osa hyvinvointia. Merkityksellisyys on myös tulevaisuuden bisneksessä organisaatiolle tärkeä menestystekijä.”
2. Työt kuormittavat eri tavoin, johtaminen avainasemassa
”Pohdin vuoden aikana usein, mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme työstä. Työ koostuu aina fyysisestä, sosiaalisesta ja psykologisesta työympäristöstä, ja näiden kesken pitäisi olla sopiva balanssi.
Huomasin, kuinka erilaiset työtehtävät kuormittavat eri tavalla. Kuormitustekijät rakennustyömaalla ovat aivan toisenlaisia kuin päiväkodissa. Talonrakentajan kokema kuormitus on pääosin fyysistä, kun raksalla liikutellaan painavia materiaaleja ja työskennellään säässä kuin säässä. Päiväkodissa tai koulussa isojen lapsiryhmien kanssa töitä tekevän kuormitus on enemmän sosiaalista ja liittyy vuorovaikutukseen. Kaikkea kuormittavuutta voidaan pienentää hyvällä, työntekijöitä kuuntelevalla johtamisella. Hyvä esihenkilö huolehtii työn oikeasta mitoituksesta ja organisoinnista.”
3. Tauon paikka! Luovuus kumpuaa ajasta ja tilasta ajatella
”Kierrokset työelämässä ovat kiristyneet, ja tehokkuuden vaatimusten sekä silppuisuuden lisääntyminen ovat tuoneet monelle haasteita päivien tauottamiseen. Kiire ja tekemättömät työt voivat luoda painetta liimautua läppärin ääreen. Tietotyöläinen vastaa omasta kalenteristaan, mutta saattaa löytää itsensä tilanteesta, jossa kalenteria on vaikea hallita.
Tein Koeaika-vuoden aikana monia suorittavia töitä. Ne olivat ennalta ja ulkoapäin suunniteltuja ja rytmitettyjä. Varhaiskasvattaja ei voi pitää omin päin taukoa silloin, kun häntä huvittaa. Sama koskee asiakaspalvelijaa, jolla on jatkuvasti puheluja jonossa. Raksalla kahvitunnit on sovittu tiettyyn aikaan. Nämä ovat hyvin erilaisia maailmoja kuin ne, joihin olen omissa töissäni tutustunut.
Tärkeää työssä kuin työssä on riittävä tauotus päivän mittaan, ettei työ mene liian pakkotahtiseksi. Työelämässä vaaditaan yhä enemmän ongelmanratkaisua, ja tauot antavat tilaa luovuudelle ja oivalluksille. Ajatus siitä, että tauoton työteko olisi merkki tehokkuudesta, on täysin väärä.”
4. Kognitiivinen ergonomia korostaa sujuvaa aivotyötä
”Kun aiemmin ergonomialla tarkoitettiin toimiston säädettäviä työpöytiä ja -tuoleja, nykyisin ergonomian käsite on laajentunut kognitiiviseen ergonomiaan. Sujuvan aivotyön tärkeys korostuu tietotyössä. Se tarkoittaa sitä, miten työ ja ihminen sopivat optimaalisella tavalla yhteen – eli kuinka työolosuhteet parhaalla mahdollisella tavalla tukevat työssä onnistumista.
Ihmisen tiedonkäsittelyn kyvyt ja rajoitukset tulisi ottaa huomioon työn suunnittelussa, jotta tämä jaksaa tehdä työtään sekä kestävästi että tehokkaasti. Aivotyön ergonomian puutteet ovat yhteydessä stressioireisiin. Näitäkin teemoja tarkkailin Koeaika-vuoteni työpaikoissa.
Olin mukana kirjoittamassa viime syksynä julkaistua kirjaa Inhimillinen tehokkuus, jossa pohdimme, miten työstä voidaan tehdä inhimillisesti kestävää. Ihminen on organisaatiokaaviota monimutkaisempi kokonaisuus: tavoitteiden ja vastuiden lisäksi työyhteisön on huomioitava esimerkiksi luottamus, motivoituminen ja tunteet.
Kun ihmisen psykologiset perustarpeet linkittyvät työelämän kovenevaan tahtiin ja pirstaloitumiseen, laadukkaiden työympäristöjen merkitys kasvaa. Työympäristöjen suunnittelussa pitää pyrkiä siihen, että työtilat ovat toiminnalliset ja tarkoituksenmukaiset sekä mahdollistavat tarvittavan työrauhan.”
5. Ei aliarvioida sujuvaa työarkea – se riittää monelle
”Pitääkö työn olla koko ajan supersosiaalista? Eikö riitä, että oman työnsä tekee hyvin? Tähänkin pohdintaan törmäsin vuoden aikana. Teleoperaattorin asiakaspalvelusta mieleeni jäi sujuvan työarjen arvostus. Mutkaton työarki tarkoitti sitä, että tiimit saivat itse päättää, milloin ovat etänä ja milloin livenä. Yritys luotti, että asiantuntijat tietävät itse, miten työt hoituvat parhain päin.
Sosiaalisuus, yhteenkuuluvuus ja yhteisön rakentaminen ovat tärkeitä työelämän arvoja, mutta moni kokee myös, että sosiaalisuutta ja työn merkityksellisyyttä hypetetään jo liikaa. Tarvitseeko kaiken olla koko ajan niin hirveän merkityksellistä ja intohimoista? Minusta ei.
IT-talossa ollessani yllätyin kohtaamastani maanläheisyydestä. Eräs henkilö sanoi minulle, että ’täällä on kivaa, kun täällä voi vaan tehdä töitä’. Porukka oli kiinnostuneita siitä, millaisia ongelmia he pääsevät työssään ratkomaan. IT-alaan liittyy paljon yleistä hehkutusta ja kuplaa. Tapaamani ammattilaiset olivat sitä mieltä, että on ihan sallittua ja hyvää, jollei halua osallistua kaikenlaisiin illanviettoihin tai innostu pingispöydästä ja kahvihuoneen limukoneesta.”
Mikä yllätti eniten? – Jaakon TOP 3
- Konttorikalusteita valmistavassa yrityksessä oli ainutlaatuinen moikkauskulttuuri. Kollegoiden moikkaamiset käytävillä olivat pieni, mutta arvostava ele, joka sai ulkopuolisen tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
- Aamupuuroperinne kattoremontteja tekevässä yrityksessä kertoi hauskasti välittämisestä. Työyhteisö oli vähän äijämäinen, ja oli mukavaa istua aamuisin yhdessä puurolle ennen kuin myyjät lähtivät kiertämään ihmisten ovia ja asentajat asennushommiin.
- Kehitysvammaisten asumis- ja päivätoimintayksikössä yllätyin asiakkaiden hulvattomista letkautuksista ja niitä seuraavista naurunremakoista. En ole kohdannut yhtä suuria tunteita missään työssä.
Business Garden on kustannustehokas työympäristö, jossa ihmisten on hyvä olla.